Virheistä opiksi: harmaaoravan hävittäminen alkuperäisen euraasialaisen oravan palauttamiseksi

Nuori pyökki, jonka tyveltä harmaaorava on riipinyt kuoren, ei tule selviämään.

Pohjois-amerikkalainen harmaaorava on menestyksekkäästi levittäytynyt suurimpaan osaan Britanniaa. Samaan aikaan se levittäytyy kohti Sveitsiä ja Ranskaa johtuen Italiassa toteutetusta, epäonnisesta istutuksesta. Tämän tulokaslajin kannat ovat paikoin niin tiheitä, että pyökin, tammen ja muiden alkuperäisten lehtipuiden taimet ovat vaarassa. Alkuperäinen, euraasialainen orava on samalla hävinnyt alueittain johtuen lajien välisestä kilpailusta sekä harmaaoravien levittämistä taudeista. Alkuun oletettiin, että harmaaoravat tulisi hävittää nimenomaan tautiriskin vuoksi (tauti tappaa vain euraasialaiset oravat, ei harmaaoravia). Lisäksi luultiin väestön olevan harmaaoravan hävittämistä vastaan.

Myöhemmin selvisi, että taudit ovat harvinaisia harmaaoravilla, mikäli eläintiheys on suhteellisen pieni. Näin ollen euraasialaiset oravat voivat palata entisille alueilleen heti, kun harmaaoravatiheyttä on merkittävästi vähennetty. Jos harmaaoravien hävittämisprosessista voidaan levittää laadukasta tietoa paikallisyhteisöille, ihmiset näkevät jopa viimeisen harmaaoravan uhkana rakastetulle, alkuperäiselle lajille. Huolellinen tutkimus ja sen soveltaminen paikallisia ihmisiä osallistamalla on avain onnistuneeseen vieraslajien hallintaan.

Jättipalsami vai japanintatar?

Jättipalsami voidaan hävittää kaivamalla juurakko maasta vaikkapa talkoovoimin. Japanintatar on syvälle juurtuva kasvi ja se on erittäin vastustuskykyinen suurimmalle osalle rikkaruohomyrkyistä (pois lukien ICADE Dow Chemicals).