Maissa, joissa luonnonvaraisia ja puoliluonnonvaraisia alueita on säilynyt vähän, juuri virkistys- ja urheilualueet tarjoavat mahdollisuuden tuottaa hyötyä luonnolle. Kävelyyn, lenkkeilyyn, pyöräilyyn ja ratsastukseen tarkoitetut tiet ja polut voivat toimia ikään kuin villien lajien käytävinä, kun taas laajemmat maapalstat auttavat säilyttämään sellaisten lajien kantoja, jotka muuten eivät säilyisi alueella.

Golfkentätkin voivat olla hyödyllisiä puoliluonnonvaraisia elinympäristöjä

Golfkentät tarjoavat oivallisen mahdollisuuden puoliluonnonvaraisten elinympäristöjen luomiseen. Kunnolla hoidettua maisemaa voi olla miellyttävä katsella, mutta se vaatii pelaajilta myös parempia taitoja. Vähemmän hoidetut alueet voivat muodostua tavattoman runsaaksi elinympäristöksi, jos niitä niitetään taitavasti tai niillä laidunnetaan eläimiä. Hiekkakukkulat voivat olla monien matelijoiden ja selkärangattomien lajien suosimia lisääntymispaikkoja, lammista taas kehittyy pieniä vesiekosysteemejä. Alueet, joilla ruoho on leikattu matalaksi, voivat olla myös joillekin lintulajeille sopivia ravinnonhankintapaikkoja.

Yhdysvaltalaisella Audubon Society -yhdistyksellä on golfkentille tarkoitettu niin sanottu turvapaikkojen yhteistyöohjelma, joka on laajentanut toimintaansa Eurooppaankin. Portugalissa mainio esimerkki tästä yhteistyöstä on Oltavos Dunes -golfkenttä, jossa keskeisellä sijalla on ollut vakavesien muodostaminen ja uhanalaisten kasvilajien ennallistaminen sen jälkeen, kun alue on puhdistettu vieraista lajeista. Uusi ehdokas sertifikaatin saajaksi on Bragança-suvun vanhan kartanon projekti: Herdade de Roncão d’el Rei -golfkenttä on päättänyt lujasti saavuttaa myönteisen lopputuloksen sekä paikallisen luonnon että työllisyyden kannalta.